Rumpujen mikitysklinikka

D.A.F. Mikitysklinikka Arabianrannan nuorisotalolla

Käsittelin klinikallani muutamia rumpujen mikittämiseen/äänittämiseen liittyviä perusasioita, joita on hyvä ottaa huomioon. Tämä on tarkoitettu pieneksi muistioksi kaikille paikalla olleille, sekä asiasta kiinnostuneille.

Eri mikrofonityypit ja -ominaisuudet

Kondensaattori-mikrofoni
”Konkka”-mikkejä on isokalvoisia ja pienempiä puikkomalleja. Ne soveltuvat hyvin esim. overhead, HH ja vaikka virvelin alamikiksi. Ne ovat, sanoisinko, herkempiä ja usein hieman kirkkaampi-saundisia, kun dynaamiset mikit. Suuntakuviot vaihtelevat pallosta aina haulikkoon asti. Yleisin on hertta-kuviollinen, sekä pallo. Molemmat soveltuvat mainiosti esim. overhead käyttöön. Voi niillä toki äänittää kaikkia muitakin rumpuja. Konkat vaativat Phantom poweria (se 48v nappi siellä etarissa).

Dynaaminen-mikrofoni
Dynaamiset mikit ovat useimmiten rummuissa puikko-mallisia ja hertta-, tai superhertta kuviollisia. Suosin itse monesti superhertta-mikkejä niiden pienemmän vuotosaundin vuoksi. Dynaamisilla mikeillä äänitetään yleensä virveli, tomit ja bassari.

Ribbon-, eli nauhamikki
Soveltuu hyvin ambienssi-mikiksi ja overhediksi. Ne ovat yleensä 8-kuviollisia, joten ne poimivat ääntä edestä ja takaa, mutta vain hieman sivuilta tulevaa ääntä. Ne ovat myös mainioita perkussioäänityksiin.

Mikitystekniikoista

Overheads (pään yläpuoliset)
A-B on kaksi mikkiä kauempana toisistaan setin yläpuolella.
X-Y kaksi mikkiä 45-asteen kulmassa ristikkäin aivan toisissaan kiinni setin yäpuolella.
Sitten on erilaisia muunnelmia näistä kahdesta… Voit kokeilla viemällä mikkejä lähemmäksi, tai kauemmaksi toistaan ja kuunnella, milloin saundi on parhaimmillaan. En itse suosi mitään erityisesti, vaan vaihtelen mikityksiä hiukan tilanteen ja musiikkityylin mukaan (ja fiiliksen).
Tärkeää olisi mitata näiden mikkien etäisyys virvelistä, jolloin vaiheiden säätö on helpompaa ja (virvelin) ääni tulee yhtä aikaa molempiin overeihin.
Overeiden asettelu on yleensä se hankalin ja myös kriittisin, sekä tärkein homma. Niillä pitkälle määritellään, miten miksaus myöhemmin hoituu. Rumpaleiden setin-asettelu tuo siihen vielä lisää haastetta.

Bassari
Bassarin mikitys hoituu yleisimmin siten, että laitetaan mikki siitä etukalvon reiästä hiukan sisälle ja sillä hyvä. Laitan usein mikin (esim. levymikin) bassarin sisälle makaamaan ja toisen mikin bassarin etukalvon ulkopuolelle (usein SubKick). Sitten näiden kahden välistä balanssia ja saundia muokkaamalla saa tosi helposti hyvän lopputuloksen.

Snare
Sinne se yleisimmin haitsun alle, tai haitsun ja ekan tomin väliin sujahtaa. Snare-saundin pahin vihollinen on siihen vuotava haitsu. Itse käytänkin yleensä super-hertta kuvioista mikkiä snaressa ja tomeissa.
Snaren alapuolinen mikki voi vaihdella. Siihen toimii tosi monenlaiset konkka-ja dynaamiset-mikit. Itse käytän aina alapuolista mikkiä, koska saan snaren ”hengittämään” parhaiten ja soitan usein eri kohtaan virveliä esim. kertosäe, säk. jne. (eri pituinen räsähdys).

Tomit
Tomit dynaamisella superhertta mikillä. Tomisaundin pahin vihollinen on pellit ja snare. Suunnataan aina mieluiten samaan ”ilmansuuntaan”. Eli lattiatomin mikki on suunnilleen samaan suuntaan, kuin etutomien mikit.

Ambienssi
Tää on villi maailma. Tee ihan mitä huvittaa… Mikkejä voi viedä käytäville ja huoneen eri nurkkiin ja vaikka minne… Ei tosin aina kauhean kauas. Voit kokeilla vaikka parin metrin päähän setistä siten, että otat kaksi mikkiä X-Y kuviolla ja suuntaat ne setin molempiin laitoihin. Saat kivan stereokuvan. Ja ne voi olla setin edessä tai takana.

Vaiheet kuntoon
Tämän osion monet unohtavat, vaikka se on tärkein osa koko rumpujen äänittämistä. Tätä on tässä hiukan vaikea selittää, mutta pääsääntönä vaihe voisi meille tarkoittaa sitä, että koska rumpusetissä on monta osaa (bassareita, tomeja virveli jne.) ja kun niitä äänitetään kovin monella mikrofonilla, niin ääni (esim. snare) kuuluu useammasta mikrofonista, mutta hieman eriaikaan. Tämä aiheuttaa sen, että ääni ikäänkuin heikkenee (vanhemmat muistavat ehkä radiosta (YLE) aikoinaan tulleen vaiheen/vastavaiheen toteavan opastavan ohjelman). Ääniaalto kulkee tietyllä nopeudella ja on eri mittainen eri rummussa. Nyt ääniaallot pitäisi saada kuulumaan samaan aikaan, tai ainakin aaltomuoto pitäisi kääntää vastavaiheeseen. Ei se silloinkaan täysin vaiheessa ole napista kääntämällä, mutta eron kuulee kuitenkin selvästi. Ja nyt kaikki mikrofonit, jotka setin ympärillä ovat pitäisi saada mahdollisimman hyvään vaiheeseen keskenään. Siinäpä homma…

Tässä vielä miettimistä: Kun kaksi mikrofonia asetetaan siten, että toinen mikrofoni on 17cm lähempänä äänilähdettä (stereona), siirtyy kuulokuva kokonaan sille puolelle, mikä mikki on lähempänä. Tämä johtuu ihmisen kuuloaistista. Ääni tulee yhtä kovaa molemmista kanavista, mutta ensin lahimmästä mikistä, jolloin korva rekisteröi sen ensimmäisenä ja luulee, että ääni tulee vain siitä.

Vuotosaundi
Tämä on mikkien valintaa koskeva aihe. Toisissa mikrofoneissa on leveämpi ja toisissa kapeampi suuntakuvio. Se tietysti vaikuttaa vuotoihin. Toinen vieläkin merkittävämpi asia on se vuotosaundi. Sen tulisi olla miellyttävä, hiljainen ja helposti poistettava (halutessa). Miksaajalle todella rasittavaa on, jos tomimikeistä tulee pellit niin lujaa, että sitä tomisaundia on mahdoton kaivaa sieltä esille. Toki kaikkii riippuu myös soittajan balanssista ja tyylistä. Eri mikrofoneihin onkin syytä tutustua huolella ennen hankkimista.

Etuaste
Mä tein klinikan halvalla Motu8 pre (noin. 500€) ampilla ja ihan perusläppärillä. Ohjelma oli Reaper (maksaa noin 50€). 8 kanavaa 2x BD, 2x SD, 2x TOMS , 2xOverheads. Mikrofoneja ei rumpuäänityksiin tarvita (perus-setti) kovinkaan monta. Tuohon vois lisätä HH-mikin ja yhden/pari ambienssia (riippuen musiikkityylistä).

Kauniiksi lopuksi
Netistä löytyy hyviä artikkeleita äänittämisestä ja YouTube on täynnä kaikenlaisia rumpuäänitys-ja mikkivertailu-jutskia. Kannattaa kuitenkin olla äärimmäisen varovainen. Siellä on todella paljon väärää tietoa ja huonosti tehtyjä testejä, että ihan hirvittää. Kannattaa tehdä kokeet itse kliinisissä olosuhteissa ja ammattimaisesti…
Löysin itse pari hyvää vaihe-klippiä. Ne on suht luotettavia. Myös muutama mikitys-tyyli (Glyn Jones, John Bonham) jutska oli mainio.

Mikrofoneista voisin sanoa, että kallein ei aina ole paras hinta/laatu suhteelltaan. Halvallakin saa ihmeitä aikaan, kun vain osaa löytää ne helmet.

Rumpujen ja muidenkin soittimien äänittämisessä on tietysti monta osatekijää. Rumpali, kapula, rumpu, mikrofoni, etuaste, AD-muunnin/äänikortti, muut soittimet, taimi, huone/tila jne. Koko ketju vaikuttaa ja rahaa saa uppoamaan noihin värkkeihin vaikka kuinka paljon… Mutta äänittäminen ja miksaaminen on tosi kiehtovaa ja nyt kun se on meidän kaikkien ulottuvilla (ennen studiot ja studioaika maksoi maltaita), niin kannustan teitä kokeilemaan ja tutkimaan.

Kiitokset kaikille klinikkaani osallistuville. Tässähän ei ollut kuin pieni pintaraapaisu äänittämisestä. Ensi kerralla lisää…
Käykää katsomassa mun kotisivut. Siellä on hiukan lisää taustatietoa ja infoa ja muutakin mukavaa…

www.mirimiettinen.com

Red Light fever!!!!

Parhain terkuin

Miri